Suojelijan tervehdys

Onko metsä yhä meissä?

Suomalaiset tekevät ekotekoja ja taloudellisia tekoja istuttamalla joka vuosi yli 100 miljoonaa puuntainta. Se on käsittämätön määrä. Tämä ja monet muut arkipäiväiset todellisuudet suomalaisten käytännöllisestä metsäsuhteesta unohtuvat usein kiivaassa metsäkeskustelussa. Meillä on satojatuhansia metsänomistajia, joilla jokaisella on oma erityinen suhteensa metsäänsä. Ja meillä on miljoonia, jotka eri tavoin nauttivat metsistä ja käyttävät niitä vuosittain. Metsät muodostavat taloudellemme – ja erityisesti aluetaloudellemme – yhä pysyvän pohjan. Ja metsät ovat korvaamattomassa roolissa luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä.

Keskustelu metsistä vaatisi sellaisen kansallisen sovintohuoneen, jossa eri näkökulmia edustavat kokoontuisivat ja pääsisivät vasta sitten ulos, kun yhteinen ymmärrys metsistä ja niiden käytöstä on olemassa. Meillä on eräs maailman vanhimmista metsälainsäädännöistä, jonka ydinsisältö on ollut yli sata vuotta, että ”metsää älköön hävitettäkö”. Kun kaadat puita, joudut huolehtimaan uuden metsän kasvamisesta. Meillä on eräät Euroopan laajimmat suojelualueet, joista olen todella ylpeä. Ja meillä on hieno ja laaja metsäteollisuus, jonka ansiosta maailma saa ekologista materiaalia korvaamaan kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavia tuotteita energiasta rakennus- ja pakkausmateriaaleihin.

Voi olla klisee sanoa tai väittää, että metsä elää meissä kaikissa suomalaisissa. En ole varma siitä. Mutta monien maailmaan se kuuluu syvästi. Viime viikonloppuna valutin mahlaa koivusta. Kevät on aina aikaa, jolloin tehdään klapeja tai haketta ensi talven lämmitykseen. Ostin juuri uudet kiikarit seuratakseni lintujen pesinnän alkua metsässäni. Mietin mikä on minun ratkaisuni lisätä lahopuun määrää ötököiden ja lintujen ruokkimiseksi. Ja kun töissä keskityn kuuntelemaan muita, kynäni piirtää puita paperille.

Kertokaa kirjoituksissanne omasta metsäsuhteestanne.

Matti Vanhanen

puhemies