Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Klubi 150V

1940-luku

1940

Reservissä oleville Klubin tarjoilijoille Leinikille ja Nurmilaukkaalle päätetään maksaa kertakaikkista avustusta, edelliselle 3000 markkaa ja jälkimmäiselle 1200 markkaa.

Toukokuussa syntyy ajatus erityisen rahaston perustamisesta aatteellisten, tieteellisten ja taloudellisten pyrkimysten tukemiseksi. Rahastoa avustavat Antti Vihuri 100 000 markalla ja Antti Antero 50 000 markalla. Tämän lahjoitusrahaston säännöt ja hallinto ovat esillä useissa seuraavissa johtokunnan kokouksissa. Vuonna 1941 päätetään sijoittaa rahaston varoja Valtion Jälleenrakennuslainaan.

Uusia jäseniä hyväksytään epätavallisen paljon. Näiden joukossa ovat mm. professori T.M. Kivimäki, kauppaneuvos Frith. Tikanoja, arkkitehti Jussi Lappi-Seppälä, lääketieteen lisensiaatti Mies Reenkola, eversti A.E. Martola, kenraalimajuri Jarl Lundqvist ja arkkitehti Viljo Rewell.

1941

Klubin jäseniltä päätetään kerätä jäsenmaksujen kannon yhteydessä kultakin kerralta 25 mk Klubin sotaorpojen hyväksi.

Uusia jäseniä hyväksytään runsaasti, mm. professori Oiva Soini, maisteri Armas Maasalo, kenraalimajuri Aksel Airo, varatuomari Justus Ripatti, lakitieteen kandidaatti Veikko Vennamo ja J.W. Rangell, pääministeri.

Klubi Jatkosodan aikana

Jatkosota syttyy 25. kesäkuuta.

Kun jatkosota syttyi, osa jäsenistä joutui rintamalle ja kävi lomalla tervehtimässä klubiveljiä. He toivat tietoja rintamalta ja veivät mennessään kotirintaman tunnelmia. Mielialat Klubilla noudattivat sodan menestysten ja tappioiden vaihtelua. Vasta vuonna 1944 tapahtuneet Helsingin suurpommitukset vaimensivat Klubin tavanomaista elämää. Sodan ajan vastuksissa jäsenistön yhteenkuuluvuuden tunne vain lujittui. Seuran kaipuu lisääntyi elettäessä monien rajoitusten alaisessa yhteiskunnassa ja uutisten kuulemisen tarve sai monen suuntaamaan kulkunsa Klubille. Monet Klubin jäsenet olivat merkittävissä tehtävissä, ja heiltä saattoikin saada tilanteista oikeita tietoja. Jopa Helsingissä olevien ulkomaisten lähetystöjen edustajat vierailivat mielellään Klubilla haistelemassa sotaa käyvän maan henkistä kestokykyä ja mielialoja.

(Liusvaara)

Saksalaisia upseereja vierailee Klubilla heinäkuussa.

1942

Kunniajäseniksi kutsutaan professori Gustaf Komppa ja professori ja arkkitehti Onni Tarjanne. Tarjanne toimi Klubin puheenjohtajana 1931-1942.

Klubin puheenjohtajana aloittaa silmälääkäri Arvi Wartiovaara. Wartiovaara toimi aiemmin Klubin puheenjohtajana vuosina 1917-1924.

9.2. presidentti Lauri Kristian Relander kuolee Helsingissä 58-vuotiaana.

Venäläinen pommi putoaa Lönnrotinkadulle ja rikkoo Klubin suuren salin ikkunat.

Klubilla valmistellaan ponsilauselma, jossa otetaan kantaa Suomen vastaisten rajojen suuntaviivoihin. Komiteaan, joka valmistaa ponnen, kuuluvat mm. Edwin Linkomies, Väinö Auer, Erkki Leikola ja Antti Hackzell. Ponnessa esitetään mm. että maamme rajojen turvallisuus on taattu, kun sen yhteyteen on liitetty Itä-Karjala ja Kuollan niemimaa ja mahdollisimman suuri osa Inkeriä ja venäläinen asujaimisto on siirretty pois.

Klubin onnittelee presidentti Svinhufvudia tämän 80-vuotispäivän johdosta. Svinhufvud kiittää omakätisellä kirjeellä, joka luetaan ja liitetään asiakirjoihin.

Lukuisien uusien jäsenten joukossa olivat mm. pankinjohtaja Tyko Reinikka, oopperalaulaja Väinö Sola, varatuomari Tauno Angervo, varatuomari Matti Virkkunen, kirjailija Viljo Kojo,

insinööri Paavo Honkajuuri, kenraaliluutnantti Paavo Talvela, professori Onni Okkonen.

1943

Klubin puheenjohtajana aloittaa ylijohtaja Yrjö Sadeniemi.

Lokakuussa 1943 perustettiin Helsingin Suomalaisen Klubin Kannatusyhdistys ry. Sen tehtävänä oli toteuttaa kauan kytenyt ajatus oman huoneiston tai talon hankkimiseksi. Yhdistykselle valittiin johtokunta, jonka puheenjohtajaksi tuli professori Erkki Leikola. Toiminnanjohtajaksi otettiin arkkitehti Jussi Lappi-Seppälä ja rahastonhoitajaksi pankinjohtaja Eino Vuorilehto. Kannatusyhdistyksen tili alkoi karttua, sillä mukana oli sellaisia talousmiehiä kuin pääjohtaja Tauno Angervo, pankinjohtaja Paul Klinge, merenkulkuneuvos Antti Wihuri, pääjohtaja Väinö Vähäkallio ja johtaja Ensio Martiala. Varojen karttuessa voitiin ruveta harkitsemaan oman talon rakentamista.

(Liusvaara)

Professori Erkki Leikola esittää kirjallisen ehdotuksen Klubin jäsenmäärän liiallisen kasvun estämiseksi. Ehdotus pannaan pöydälle.

Kamreeri Oskar Kilpisen jättäessä 21 vuoden jälkeen tehtävänsä taloudenhoitajana johtokunta päättää nimittää hänet Klubin isännäksi. Esitys jää kuitenkin pöydälle Toivo R. Vähäkallion huomautettua kirjallisesti, että nimitykseen liittyvät huomattavat valtuudet edellyttävät sääntöjen muuttamista.

Klubi päättää ostaa Kansallis-Osake-Pankin osakkeita 100 000 markan arvosta.

Uusiksi jäseniksi otetaan mm. professori Rafael Koskimies, agronomi Veikko Ihamuotila, tuotantojohtaja Risto Orko, säveltäjä Väinö Hannikainen, professori Ernst Linko ja maisteri William Lehtinen.

1944

Kunniajäseneksi kutsutaan ylijohtaja Yrjö Sadeniemi. Maineikas arkkitehti toimi Klubin puheenjohtaja vuosina 1909-1911 ja 1943-1946.

Presidentti P.E. Svinhufvud kuolee 29.2.

Jatkosota loppuu syksyllä ja Lapin sota alkaa.

Vuorineuvos K.A. Paloheimo puhui klubi-illassa ja muisti rintamalla olevia sotilaita: ”Kunnioitamme toisinaan seisomaan nousten vainajia, nyt on kunnioitettava eläviä poikiamme!”

Johtokunnassa tulee esiin ajatus, että ”luovutetuilta alueilta” tulleille henkilöille myönnettäisiin helpotuksia liittymis- ja jäsenmaksuissa. Katsotaan, että hyöty olisi vähäinen verrattuna järjestelyn tuottamiin vaikeuksiin, eikä aloite anna aihetta toimenpiteisiin.

Uusia jäseniä ovat mm. arkkitehti Aarne Ervi, kauppaneuvos Heikki Huhtamäki, ylijohtaja

L. Arvi P. Poijärvi, professori Veli Merikoski ja lakitieteen tohtori Paavo Kastari.

1945

Kunniajäseneksi kutsutaan toimitusjohtaja Oskar Kilpinen. Kilpinen toimi johtokunnan jäsenenä vuosina 1922-1944 ja varapuheenjohtajana 1942-1943.

Klubin puheenjohtajana aloittaa silmälääkäri Arvi Wartiovaara. Wartiovaara toimi tätä ennen kahteen eri otteeseen Klubin puheenjohtajana, vuosina 1917-1924 ja 1942-1943.

Illanvietossa 2.2. oli ollut hyvin vähän jäseniä, mikä ilmeisesti johtui illallisen kalleudesta. Päätettiin, että illanvietossa tarjottava illallinen saa ilman juomia maksaa korkeintaan 100 markkaa, ja hinta on merkittävä kokouskutsuun.

Merkkipäiväillasta perinne

Merkkipäiväiltaperinne muutetaan jokavuotiseksi. Tosin merkkipäiväilta vakiintui jäsenten syntymäpäiväjuhlien otsikoksi huomattavasti myöhemmin.

Lapin sota päättyy

Lapin sota päättyy keväällä, kun viimeisetkin saksalaisjoukot vetäytyvät pohjoisessa maamme rajojen ulkopuolelle. Toinen maailmansota päättyy toukokuussa.

Taloudenhoitaja Kilpinen toteaa, että klubihuoneiston lämmitykseen tarvittavien puiden hakkuu on edennyt kovin hitaasti. Hän ehdottaa, että jäsenet ryhtyisivät tekemään mottiurakoita Klubin erikseen valitsemissa mottimetsissä.

Uusia jäseniä valitaan, joukossa mm. johtaja Ilmo Nurmela, kenraalimajuri Erkki Raappana ja majuri evp. Erik Tuomas-Kettunen.

1946

Klubi täyttää 70 vuotta. 70-vuotisjuhlapäivällisille puhuu ylijohtaja Yrjö Sadeniemi ja musiikkia esittää pianolla professori Ernst Linko.

Klubin puheenjohtajana aloittaa professori Erkki Leikola ja hän toimii puheenjohtajana aina vuoteen 1960 asti.

Suomen tasavallan presidenttinä aloittaa Juho Kusti Paasikivi. Paasikivi on järjestyksessään seitsemäs tasavallan presidentti. Paasikivi liittyi Klubiin vuonna 1902.

Klubin jäsenluettelosta katoaa merkittäviä jäseniä

Sodan jälkeisinä vaaran vuosina kommunistit nousevat hallitukseen ja saavat haltuunsa valtiollisen poliisin. Valvonnassa ovat mm. “sotasyyllisinä mainitut henkilöt”.

Ilmeisesti vallitseva epävarmuus johti Suomalaisella Klubilla siihen, että Klubin painetusta jäsenluettelosta poistettiin vuonna 1946 jäsenet, jotka olivat joutuneet sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä syytetyiksi. Näitä olivat entinen pääministeri Edwin Linkomies ja ministerit T. M. Kivimäki, J. W. Rangell ja Tyko Reinikka. Myös pitkään asekätkentäjutun takia tutkintavankeudessa olleen A. F. Airon nimi oli poistettu. Klubin jäsenyydestä heitä ei kuitenkaan erotettu.

Enemmän kuin tyylivirhe tapahtui tietenkin siinä, ettei asianomaisille henkilöille kerrottu nimien poistamisesta. Ehkä arveltiin, ettei tämä varovaisuus tulisi ilmi, mutta tulihan se tietenkin. Linkomies sydämistyi loppuiäkseen Klubille. Airo näyttää vieraskirjojen mukaan palanneen Klubille ensimmäisen kerran 19.5.1948, mutta merkiten itsensä vieraaksi.

(Virmavirta)

1947

Kunniajäseneksi kutsutaan professori Alvar Renqvist. Renqvist tuli vuonna 1892, kaksi vuotta aikaisemmin perustetun kustannusosakeyhtiö Otavan toimitusjohtajaksi ja pysyi tässä tehtävässä vuoteen 1938, jonka jälkeen hän siirtyi johtokunnan puheenjohtajaksi.

Klubin ohjelmistosta mainittakoon asuntoneuvos Jussi Lappi-Seppälän matkaskertomus Sveitsistä. Illan musiikista vastasi Georg de Godzinsky.

1948

Kunniajäseneksi kutsutaan ministeri, lakitieteen tohtori ja senaattori Henrik (Heikki) Renvall.

Hän oli Helsingin Sanomain päätoimittaja 1904-06 ja Vakuutusyhtiö Kalevan johtokunnan jäsen vuodesta 1906 ja toimitusjohtaja 1925-46. Renvall oli myös Itsenäisyyssenaatin jäsen.

Klubin ohjelmaa vuonna 1948: Toimittaja Yrjö Soini kertoo aiheesta Suomalainen kirjailija 1948. Taiteilijat Aapo Similä ja Väinö Maukunen esittävät gluntteja.

1949

Kunniajäseneksi kutsutaan lääketieteen lisensiaatti Arvi Wartiovaara. Wartiovaara toimi Klubin puheenjohtajana vuosina 1917-1924 ja 1942-1943.