Perinnejazzin juuret ulottuvat vuosisatojen takaisille orjalaivoille. Uudelle mantereelle asti selvinneet mustat toivat mukanaan uuden tavan musisoida laulaen syvällä sykkeellä , etsien valoa elämäänsä.

New Orleans, värikäs ja syntinenkin satamakaupunki muotoutui kotipesäksi mustien juhlamusiikille. Syntyi uusi tapa soittaa, improvisoida erikseen ja yhdessä iskevän rytmiryhmän tuella.

Alkoi jazzin taival populaarimusiikin ytimeksi. Mississippiä seilaten levisi uuden yhä kiihkeämmäksi käyvän soittotavan ilosanoma. Muovautui uusia tyylejä, syntyi orkestereita ja puhkesi loistamaan solistisia tähtiä, joista osa oli aloittanut jo New Orleansissa, osa liittynyt joukkoon matkan varrella. Louis Armstrong, Benny Goodman, Count Basie, Gene Grupa, Glen Miller ja monet uudemmat sankarit kehittivät ja rikastuttivat musiikkia perinnettä kunnioittaen.

Näiden 20-50-lukujen vaikuttajien jalanjäljille lätee UUSI RADION RYTMIPOJAT TOIVEJAZZIEN ILLASSA . Silloin soivat ikivihreät, muistoja mieleen tuovat sävelmät Mistystä Kuutamoserenadiin, St.Louis Bluesista Take Fiveen. Samettinen Stardust tai rullaava Sing,sing,sing kertovat ajasta, jolloin melodia, rytmin syke ja nyanssoitu, akustinen sointi olivat arvossaan.

Ajalta, jolloin orkesteri soitti tanssilavalla ensi tunnin paikkakunnan fiilistelijöiden mielimusiikkia: toivejazzia.

Sokrates totesi aikoinaan : ” To do is to be.”

Sartre kommentoi: ” To be is to do.”

Sinatralle riitti svengaava huokaus: ” Sho be do be doo.”

Jälkimmäisin lienee lähellä iltamme ydintä.

Tervetuloa!